Nyt ei oo tullut postausta pitkään aikaan. Ehkä siitä johtuen että ei ole ollut aikaa koulutöiden takia ja ehkä siitä että ei vaan oo tullu kirjoitettua. Mulla on kyllä pyörinyt mielessä asioita joista kirjoittaa mutta en ole osannut laittaa niitä sanoiksi,joten nyt on fiilis että jotain on kirjoitettava koitan saada joitain järkevää aikaiseksi.
Koulu on ihan kohta ohi. Alkaa kesäloma. Okei mulla ja muilla ysiluokkalaisilla koulu peruskoulu on ihan oikeasti ohi. Syksyllä loman jälkeen ei palatakkaan siihen tuttuun ja ehkä turvalliseen kouluun. Ei samojen luokkakavereiden ja opettajien keskelle, ei sinne normaaliin arkeen jonka keskellä on ollut 9 vuotta. Tavallaan on tosi ihanaa ja parasta kun se on ohi. Olihan se koulu varsinkin yhdeksäsluokka näin suoraan sanotusti aika usein perseestä. Toivoi että se loppuu mutta nyt kun se loppuu,eikä palaa on tosi jännät ja ristiriitaiset fiilikset. Tavallaan tietää että se on nyt ohi mutta silti sitä ei tiedosta. Samaan aikaan kun on ihan super hyvä olo siitä että ei tarvitse palata sinne se pelottaa. Joutuu itsenäistymään. Tulevissa kouluissa joutuu itse ottamaan paljon enemmän vastuuta. Kukaan ei huolehi teetkö läksyt vai et. Alkaa aivan uusi ja erilainen ajanjakso. On jännittävää jättää se tuttu ja turvallinen ja siirtyä uuteen kouluun ja maailmaan. Monien vanhempien sanoin elämä vasta alkaa..
Olen viimeaikoina miettinyt iltaisin erästä asiaa. Ehkä liikaakin,joten haluan yrittää edes jotenkin purkaa sitä.
Kaverit ja ystävät olen miettinyt viimeaikoina että millainen on hyvä kaveri ja kuka on oikeasti kaveri. Tätä samaa olen myös pohtinut ystävistä, kuka on oikeasti mun ystävä? Mulla on tunne ja olo että mulla on paljon kavereita joiden kanssa olla ja joiden kanssa on todella kivaa,mutta onko niistä monikaan sellaisia joiden kanssa voisin mennä kahdestaan ihan normaalisti, jos ymmärrätte mitä tarkotan. Tiedän ja tunnen kuuluvani joihinkin isompiin porukoihin joissa on paljon kavereita. Mutta samalla musta tuntuu että vaikka kuulun siihen porukkaan olen silti ulkopuolinen. Kukaan ei kysy "Reetta ootko sä tulossa" ja on sellainen tunne että se on ihan saman tekevää oonko mukana vai en. Ei haittaa vaikka oon mutta ei sitä huomaatkaan jos en ole. Olen miettinyt että olisi niin kiva jos olisi se joku porukka joka pyytäisi mukaan tekemään kaikkea ja jotka aidosti ois kiinnostuneita mun asioista jne.. Tää saattaa olla ehkä joidenkin mielestä vähän omituinen asia mun suusta. Muta tältä musta tuntuu. Kaikille mun ystäville ja kavereille haluan sanoa sen että älkää loukkaantuko tästä! Ei oo tarkotus pahottaa kenenkään mieltä. En tiedä ymmärtääkö kukaan mua tässä asiassa mutta tärkeintä mulle on se että oon saanut purkaa tän asian.
