Ja mä oon heikko

Mä kirjoitin tekstin, joka kuvastaa mun oloa. Tää hämmentää mua koska  tunnen niin niinku kirjotin ja en tiiä  syytä.

Must tuntuu taas pitkästä aikaa siltä et en tiiä mitä mun päässä liikkuu. En tiiä mitä reittejä ajatukset kulkee, mitä mä tunnen, mitä mä haluan. Tuntuu et alan taas vähän uppoamaan syville vesille ja tahtoisin vaan mun elämään enkelin ,joka nostaisi mut ylös ja auttaisi jaksamaan perille. Tää on tää vuoden aika syksy. Omalla tavalla nautin siitä, on tunnelmaa ja kaunista, silloin kun ei sada, mutta se pimeys siirtyy muhun sisälle ja painaa mua alas päin ja valtaa mut. Mä pelkäsin tätä salaa ja itsekseen, tein töitä et se pimeys ei vaikuttais, mut nyt musta vaa tuntuu et se tulee halusin tai en. En pysty sitä estää, sillä on voimaa ja mä oon heikko. Nyt mun täytyy vaan pysyä vahvana ja pitää itteni pinnalla. Koittaa kestää ja selvitä,  samaan pisteeseen kun viime syksynä en aio mennä. Tarvin tukea ja sisäistä voimaa, koitan ammentaa sitä kaikesta mahdollisesta. Mä tiedän mä selviän, mut mä en pysty siihen yksin. Mä aijoin voittaa tän paskan se ei mua loppuun saa palamaan. Vaikkakin on jo saanut Liekin hiipumaan syystä jota en tiedä. Pahinta täs koko jutussa on että suurimmaksi osaksi ilman syytä vajoan alaspäin. Toivon vaan ja teen duunia sen eteen et pää selvii, et mä selviin ja ajatukset selkeytyisi ja rauhoittuisi ennenkuin ne syö mut kokonaan sisältä.