Mulla oli kyllä aivan huippu viikko. Oon tykänny olla Ranualla. Olin Ranualla Empun luona, serkuilla, samassa pihapiirissä on myös mummola. Tykkään siitä paikasta niin paljon. Siinä on sitä tunnelmaa. Maatila,peltoja, mummolan vanha punainen talo, aitat, navetta ja kaikki muu. Varsinkin näin kesäaikaan on niin kaunista, varsinkin iltasin ja öisin, kun on yötön yö. Se koko paikka on niin hyvää vaihtelua "kaupunki" elämälle ja nastolan meiningeille. Jo se yhdeksän tunnin bussimatka oli niin rentouttava. Sai olla tekemättä mitään, sai olla yksin ja nukkua, lukuunottamatta tautisen Onnibussin vessaa, jonka takia kärsin vessahädästä monia tunteja ja sain traumat, ei siitä sen enempää ;)
Oikeesti on ollu niin hauskaa Empun ja välissä muiden serkkujen kanssa. Me käytiin juhannuksena mökillä, ympäri ranuaa ja muillakin paikkakunnilla ja ajettiin yö myöhään ja oli hauskaa. Tultiin kotiin samaan aikaan ku eno lähti navettaan. Me myös herättiin myös neljänä aamuna 4.55 hoitamaan lapsia(tai Emppu niitä hoiti ja mä kuljin mukana) Reipas olo kylläkin, kun vapaaehtoisesti heräs, ku ois saanu nukkua. Mutta kyllä tuli nukuttua pitkiä päiväunia ja univelkaa tuli aikasten heräämisten ja valvomisten takia. Ja suviksissa vaan lisääntyy.. Oon tän viikon aikana saanu kuulla ehdotuksia Ranualaisista pojista, yritti mulle jotain pikku poikia, tai miten sen ottaa :D Matkalla on myös tullu yks ja useempikin vitsi tai asia , josta mulle kuittaillaan. Esim Haikara, heponen..
Oon myös kohdannut tällä viikolla monia mun pelkoja ja oikeesti itkenyt sen takia. Viety hevosten hakaan, hiehojen ja lampaiden sekaan ja pahin koirien luo ja kohdannut niitä.
Kirjaimellisesti seisoin kiven päällä ja pelkäsin aivan sikana kun koira oli vapaana. Mut oikeesti ei niille peloille vaan voi mitään, tai voi mutta ei ne tosta noin vaan poistu. Oon ylittäny itteni ainakin vähäsen pelkoihin liittyen ja oon ylpee itestäni. Onhan se kieltämättä noloa, että pelkäsin sellasta pientä koiraa ja tyylii itku melkeen pääs, mut minkäs sille voi.
Mä oon tässä harkinnu yhtä asiaa ja nytten matkalla päättänyt että toteutan sen jos mahdollista.
Syksyllä(jos oikein muistan) meillä alkaa kuntoutuksentukemisenohjauksen harjoittelu ja jos saan porukoilta luvan(kyllä saan, oon varma) koululta luvan ja asuin paikan sen ajaksi vaikka mummolasta tai jostakin ja luvan ja paikan sieltä niin meen Ranualle opistoon erityislinjalle harjotteluun. Ois niin kiva jos se onnistuis, Sais uuden kokemuksen ja vaihtelua lahen elämään. Oon varma, että siitä tulis huippu kokemus ja haluun toteuttaa sen. Toivotaan että se onnistuu Ois kiva ylittää ittensä ja lähteä vähän pidemmäksi aikaa pois lahesta. Kerta pohjosesta tullaan käymään etelässä, niin minä meen käymään pohjosessa.
Tänään ennen kun lähettii ajamaan kohti Poria kävin vielä Empun kanssa mummolassa hyvästelemässä mummon ja papan. Se hetki oli múlle tärkeä ja todella herkkä. Kuunneltiin mummon ja papan tarinoita, puhuttiin uskon asioista, sain niihin vahvistusta ja nyt on turvallinen olo. Lähdin pois itku silmissä ja niin itki myös mummo,pappa ja Emppu. Oon kiitollinen ja onnellinen siitä keskustelusta. Se oli vahvistava ja tärkeä, mieleenpainuva ja en varmastikkaan unohda, sitä koskaan! Mutta nyt jatketaan matkaa, käydään syömässä Seinäjoella ja ollaan perillä joskus yöllä.
