Mä kerron nyt teille mun fiiliksistä ja tapahtuneista asioista täysin rehellisesti. Osa on hyvää on jotain mitä en ymmärrä. Tästä voi tulla ja tuleekin varmasti tosi sekava teksti mutta koitetaan silti, jos jotain tajuais.
Alotetaan siitä et joku saattaa ehkä muistaa mun viime syksyn. Se oli vaikee mut mä selvisin siitä ystävien avulla. Nyt ku syksy on alkanut on tullu pimeetä jne mä huomaan sen mun mielialassa. Syksy vaikuttaa muhun jotenkin, ei hyvällä tavalla. Toisaalta sen mukana tulee niit ihania koti-iltoja jolloin rentoutuu mutta nyt tää syksyn alku on jo ollu pahempi mitä viime syksy oli. Oon ihan sekasin mun pään sisässä. En tiiä mitä mä kelaan,Kelaanko mitään? Oon järkyttyny jälkikäteen asioista joita mun päässä on pyörinyt. Mun mieliala vaihtelee tosi usein,mutta useimmiten mulla on ahistava olla. Mua ahdistaa pelottaa Joku ja oon ihan omissa maailmoissani. Toissa viikonloppuna sain paniikkikohtauksen. Se oli hetki jolloin pelkäsin kuolevani. Mä en tuntenut mitään. Muistan kun soitin pianoa kaverilla. Yhtäkkiä lähdin pois juoksin ulos ja sinne jäin. Pian pari rakasta tuli sinne. Muistan että huusin useampaan kertaan itkun lomassa että en tunne mitään! Mun jaloissa,päässä ja käsissä ei ollut tuntoa. Sain sanottua yhdelle että on kylmä. Mut vietiin sisään. Siellä itkin ja itkin. Hengitys oli ihan sekasin. En saanut kunnola happea. Jossain vaiheessa mulla meni hiukset suuhun,jolloin säikähdin lisää sillä tuntu että kuolen ja tukehdun. Pyysin vettä ja sain sitä,kukaan ei tietenkään tajunnut ettei mulle voi antaa vettä jos vaan itken ja hengitys on epämäärästä. Vetäisin vedet henkitorveen ja sitten ulos. Sillä hetkellä olin varma että kuolen. Muistan että lysähdin yhden kaverin päälle istuma-asennosta makuulle. Jossain vaiheessa mut kannettiin sohvalle jossa sitten rauhotuin Vihdoin. Voin kertoa että se aika jolloin kohtaus oli päällä oli yks maailman kauheimmista asioista. Tahdon kiittää mun ystäviä Koska ne tuki ja huolehti musta sillon ja sen jälkeen! <3 no siitä Selvittiin. Tulin kotiin ja mulla oli hyvä fiilis sitten en muista oisko tiistai ilta ollut. Sanoin parille kaverille että ahdistaa ja on sekava olla. Päätin lähteä kävelemään ulos ja tuulettaa pään siitä paskasta olosta. Mä kävelin kävelytiellä ja kuuntelin musiikkia. Mun takaa tuli autotietä pitkin auto. Kuulin sen äänen ja valot tuli Myös mun kohdalle. Silloin ajattelin että ihan sama vaikka se ajaisi mun päältä ja kuolisin,ihan sama. Ei kukaan mua kaipaa. Siitä tulin sitten kotiin. Menin pihalle kuusen alle. Mulla oli kylmä mutta en välttänyt siitä katoin vaan taivasta ja itkin ja itkin. Tuntui tavallaan hyvältä se kylmyys. Tulin sitten sisään ja menin huoneeseen. Sitten tajusin mitä mä olin ajattellut. Mua sattuu vieläkin ja en ymmärrä miten mä oon voinut ajatella että ois ihan sama kuolla ja että ei kukaa kaipaisi. Mä tiiän että on niitä jotka todellakin välittää musta. Mä säikähdin omaa mieltäni. En tiiä mitä siellä liikku. En tunnista itteäni. Mähän oon se ilonen ja tulevaisuudesta haaveileva tyttö joka omistaa maailman parhaat ystävät.
Tämänkin jälkeen mulla on koko ajan sellainen pieni ahdistus. Saatan alkaa itkemään turhasta. Stressaan kaikesta. Haluun et tää loppuu.. Kerroin tän Koska mun on vaan pakko saada purkaa.
Mut menee mulla samal hyvinkin! Oikeestaan tosi hyvin,mulla on koti,perhe,ystäviä ja kohta on loma . Mulla on ollu pari koetta ja ne on mennyt hyvin! Vaikka mua väsyttää koko ajan nukun sitten 6 tai 14 tuntia niin silti koitan olla positiivinen. Mulla on joku uniongelma oon siitä varma. En saa iltaisin unta jne.. Mutta asia joka saa mut jaksamaan on hymy ja se,kun kuulen joltakin että olet tärkeä jne. Mun ystävät te ootte mulle niin tärkeitä että sitä on vaikee kuvailla! Oikeesti ei mulla ois mitää ilman teitä<3 mutta joo mulla on taas parempi fiilis ku sain kirjottaa.. :)
