Kun tekee mieli kirjottaa on vaikeinta aloitus. Se eka lause josta kaikki lähtee. Sen jälkeen ajatukset vaan lentää ja tekstiä tulee. Ajatusten lennosta kirjotin tänään lyhyen tekstin ja nyt kirjotan sen tähän:
Ne lentää,ne liitää. Ne ei pysähdy, ei odota. Ei hidasta vauhtia vaan lisää sitä. Ne pistää miettimään,ei anna olla miettimättä. Osa niistä hymyilyttää,osa itkettää. Osa on hyviä, osa pahoja. Mulla on viime aikoina pyörinyt monet monet asiat pään sisällä, ehkä jopa liikaakin. On ollut niitä hyviä ja onnellisia asioita mutta myös niitä huonoja ja fiiliksen latistavia,niitä joista tulee paska olla. Tuon tekstin pätkän mä oon kirjottanut ehkä kaks kuukautta sitten. Oon tallentanut sen luonnoksiin ja nyt löysin sen. Oikeastaan toi teksti on ihan samanlainen jonka olisin nyt voinut kirjottaa. Ei mikään ole muuttunut tai no, toisaalta huonompaan. Mulla on ollut ja on edelleen vaikeaa. Sen takia että mun päässä liikkuu asioita paljon,liikaa ja ne sekottaa mut. Osa niista on hyviä ja ihania mutta mahtuu sinne sekaan aika paljonkin huonojakin asioita. Tai asioita jotka ei välttämättä ole edes huonoja,mutta pää kääntää ne asiat huonoksi. Vaikka koitan miettiä positiivisesti se ei vaan aina riitä. Tää viikko on ollut tosi hyvä. Mulla on ollut helppo olla. Oon jopa nauttinut joistakin asioista ja tuntu hyvältä. Mutta tänään mulla oli hyvä aamu,oli hyvä olla ja olin tosi iloinen mutta sitten bussissa en tiiä mitä tapahtui,mutta ahdistus ,pelko ja huono fiilis valloittivat mun pään. Koitin ajatella positiivisesti ja sanoin itselleni että "hei tänään on hyvä aamu ja päivä,kaikki on hyvin" mutta se ei auttanut. Selvisin koulupäivästä. Mulla olisi just nyt menossa kuoro ja mun ois tärkeetä olla siellä. Mut mä En vaan jaksanut, ahdisti liikaa lähteä, ja on mulla oikee kunnon syykin. Mun pää on kipee. Onneksi. Sain kerrottua jonkun syyn ilman huijausta miksi en tullut. Mä itse lasken ton en jaksa niin oikeeksi syyksi koska se ei ole sitä laiskuus jaksamista,mutta ei muut välttämättä ymmärrä,usko tai jotain. Mua stressaa tulevat kokeet,TOP,näyttö, konsertit,kaikki. Se miten saan ja jaksan ylläpitää ystävyyssuhteita. Kaks viikkoa niin alkaa työssäoppiminen. Mä en odota sitä,mulla ei oo jee fiilis tai on. On kivaa mennä sinne,eipä ainakaan tarvi opiskella samalla tavalla. Mutta en odota silleen niinkuin halusin odottaa.. Mutta uskon ja toivon että siellä saan sen fiiliksen ja Varmasti tulee kivaa!
Asiasta toiseen. Oon miettinyt ihan tosi paljon mun kaveri ja ystävyyssuhteita. Jos joku sanoo mulle sä oot tärkee,tai oot rakas, niin en tiedä uskonko. On vaikea ajatella että mä olisin jollekin tärkeä. Mä en halua että mun kaverilla ja ystävillä on paha olla tai tulee tästä jotenkin syyllinen olo Ksoka se ei ole teidän vika! Se on vaan mun pää ja se joku tyhmä musta joka tunkeutuu sinne. Oon miettinyt myös sitä että jos joku on mulle tärkee ystävä,niin oonko mä sille? Pitääkö se toinen mua ystävänä? Vai onko se vaan sitä että mulle on tärkeetä ja toiselle ihan sama kun koko ystävyyttä ei olisi olemassa? Mä haluun vaan sanoo et toivon että kaikilla mulle tärkeillä ihmisillä jotka kyllä tietää olevansa mulle tärkeitä ja muillakin olisi Hyvö olla. Asiat sujuisi ja olisitte onnellisia. Toivon että ette liikaa mieti mua tai pahota mieltä sne takia mitä mun päässä liikkuu! Tää helpottaa sikana Kun kirjottaa. Haluun vielä sanoa että kahden viikon päästä mulla on terveystarkastus ja Aion puhua näistä asioista miltä tuntuu jne siellä.. Mut vaikka aika paljon negatiivista on tullut vaan tän ja edellisten tekstien läpi niin näen mä niitä positiivisia asioitakin! On ihanaa ku on lunta, oikeesti mulla on asiat hyvin,koulu sujuu jne. Viime viikonloppu oli ihan huikee<3 muistakaa ettii niitä positiivisia asioita edes yksi joka päivältä vaikka tuntuisi pahalta,niin mäkin teen!
