Se kertoo jotain itsestäni. Osa ajatuksistani ovat kirkkaina ja selkeinä lähellä,osa taas kaukana pimeinä ja epäselvinä. Polku näyttää aluksi houkuttelevalta ja tekisi mieli lähteä talsimaan sitä pitkin,mutta loppu pää näyttää pelottavalta ja ahdistavalta,pitäisikö sittenkin olla menemättä ja odottaa että se synkkäkin pätkä kirkastuu ja ajatukset selkenevät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti