Luetaan taas syvällisiä ajatuksia kesältä..

Nyt on just sellanen ilta. Sopiva tälle,syksy,pimee ja kynttilät. Päätin että kaivan esiin vihkot joihin oon kesän ja kevään aikana kirjottanut asioita,isoja ja pieniä. Nyt haluun lukea ne läpi,miettiä sitä mitä elämä on ollut silloin,millaisia fiiliksiä ollut ja niin pois päin, haluun jakaa ne teiän kanssa. En tietenkään kaikkea mutta edes vähän. Ensimmäisellä sivulla on lyhyt mutta ytimekäs teksti. En enää osaa tarkalleen sanoa kenelle se on tarkoitettu mutta eihän sillä olekaan välilä"Tahtoisin kertoa sulle jotain,jota ei saa sanottua niin että ymmärrät. Tahdon että pääsisit mun pään sisään näkee ja kokee kaiken,sen jälkeen olisit hiljaa ja ymmärtäisit" 

Nyt ku mietin niin toi on kirjoitettu siinä hetkessä ja niinä päivinä ku tuntui että kukaan ei ymmärtänyt tai ehkä ei vaan itse osannut selittää kenellekkään mitään. Vaikka oon voinut puhua ystäville/välle niin silti ei kaikkea saa aina sanotuksi ja silloin tulee herkästi toi fiilis,mutta mennään eteenpäin. Jossain vaiheessa olisko loppu kesästä mulla oli paha olla itteni kanssa. Vihasin itsenäni jos niin voi sanoa,ajattelin että olen paha ihminen ja en ansaitse sitä kaikkea hyvää jota sain, onneksi siitä on päästy yli tai ei täysin mutta Melkeen. Alan hyväksymään itseni ja osaan ajatella itsestäni myös hyvää. Tämän kirjoitin sillon " Tahdon itkeä,huutaa,raivota. Tahdon olla kiltti,Hyvä ja auttaa. Tahdon vain olla Hyvä,en paha!" Samasta aiheesta löysin myös tän." Toisaalla ja toisaalta hymyilen,tahdon olla Hyvä mutta tuntuu että en ole" Väliin myös hyviä asioita vaikkakin tän tarkotus on ollakin syvällinen mutta tälläisen löysin myös "Hymy on valo,se piristää. Hymy ilahduttaa." 

Ja vielä loppuun mitä mieltä te ootte tän tyylisistä postauksista? Mulle nää on tavallaan se hetki jolloin unohan ne asiat"lopullisesti" ja sen takia on Kiva tehdä mutta mitä te meinaatte?